Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Kilvanajoa kesät talvet

Hauhon Hevosjalostusyhdistyksen säännöissä mainitaan, että yhdistyksen tarkoitus on muun muassa ryhtyä kaikenlaisiin ”hevosjalostusta ja hevosten käyttöä ja hoitoa edistäviin toimenpiteisiin; toimeenpanemaan näyttelyitä, kilpailuja, kursseja j.n.e.”.

Tätä tehtävää täytettiin järjestämällä kilpa-ajoja talvella ja kesällä.

Hauhon omat juhannusravit

Maantieajojen aika oli kesäisin. Ajot järjestettiin juhannusta seuraavana päivänä, runtuna. Juhannusruntuajojen päälle oli tanssit Vitsiälässä, ja siellä jaettiin myös ajojen palkinnot.

– Lähtö oli Väkeväisen mutkasta, ja Pohjolan korjaamon kohdalla oli maali. Matkaa oli yksi kilometri ja 200 metriä, Pentti Pietilä sanoo.

Yhdistyksen papereiden joukossa on säilynyt ”Luettelo Hauhon Hevosjalostusyhdistyksen maantieravikilpailuun Hauholla kesäkuun 25 p:nä 1953 ilmoitetuista hevosista”, ja se on kiinnostavaa luettavaa.

Osallistujille tarjottiin tuolloin kuusi eri sarjaa. Nopeimmille sopi ”Sarja 3.15 ja nopeammat”, hitaimmille passasi ”Mutasarja 3.55 ja hitaammat”, ja valikoimaa riitti siihen väliinkin. Alle 4-vuotiaille oli oma lähtö.

Kilvanajoon osallistui valjakoita tietysti Hauholta, mutta myös Tuuloksesta, Hattulasta, Tyrvännöltä, Janakkalasta, Pälkäneeltä, Kangasalta, Lopelta ja Längelmäeltä.

– Hauholaisista mukana oli muun muassa Murtosen Väinö Liisukalla, joka yhtenä talvena pelastettiin järvestä. Liisukka oli pieni hevonen, Pentti Pietilä muistaa.

Vuoden 1953 juhannusajoissa Liisukalle kävi mukavasti. Se osallistui kahteen lähtöön, ja niistä oli kotiinviemisinä yksi voitto ja päivän päälähdöstäkin kolmossija. Nuorten sarjan voiton vei Väinö Murtosen 3-vuotias ruuna Ryminä.

Eino Tarrikin ajoi, hevonen oli Murtin-Tähti.

Valmennus oli ammattimaista jo tuolloin.

– Einolla oli työreki, ja hän ajoi Särkimäen rannan lähellä pellolla rinkiä ja valmensi hevosta, kun ei ollut sopivia metsäteitä. Pellolla oli ylämäkikin. Kerran Eino voitti hevosellaan 4-vuotiaiden suomenmestaruuden. Hänellä oli suomenhevosten lisäksi lämminverisiä.

Kevättalven jääravit

Talvella Hevosjalostusyhdistys järjesti jäärata-ajot. Rata oli lahdella pappilan alapuolella. Tapahtumapaikalle kuljettiin seurakuntatalon ja pappilan välistä.

­– Aina paleli ja oli kylmä, mutta mukana oli oltava, Eija-Liisa Sarkkola ja Pentti Pietilä nauravat.

Helmikuun 21. päivänä vuonna 1954 kilvoiteltiin seitsemässä lähdössä. Paikallisedustus oli tietysti vahva. Valjakoista mukana olivat E. Tuominen –Tarina; H. Honkamäki – Tuima; S. Rantala – Hilu; E. Tarri – Murtin-Tähti; V. Murtonen – Ryminä; K. Anttila– Lippa;L. Ruokola – Helinä; A. Äkräs – Herjama ja V. Murtonen – Liisukka.

Pitäjien välistä kilpailua

Vuoden 1953 toimintasuunnitelmasta ilmenee, että edellisenä vuonna hauholaiset olivat voittaneet pitäjien välisen haasteajon. Ja nyt, ”kiertopalkintoa on tarkoitus mennä täydellä joukolla puolustamaan”.

Kisaan suhtauduttiin sopivalla vakavuudella: Kiinnitys kiertopalkintoon ”velvoittakoon kaikki kilpa-ajurit lähtemään joukolla tosimielessä kilpa-areenalle”.

 

Lue lisää hevosmuistoja Hauholta ja kerro myös oma tarinasi!