Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Hevosmuisto Hauholta -vierailu Koivukodossa

 

Hevosaktiivit vierailivat palvelutalo Koivukodossa sunnuntaina 1.10.2017. Julkaisemme Koivukodon asukkaiden hevosmuistoja heidän luvallaan. Muistoja ovat kirjanneet ylös Koivukodon työntekijät sekä yhdistyksen jäsenet.

Vahdikas kauppamatka

"Eletään 1950-lukua Hauhon Ilmoilassa. On talviaika. Sirkka lähtee hevosellaan työreki perässä Pirttilän kauppaan. Uskollisena tavoilleen hän seisoo ohjaksissa eikä suinkaan istu, vaikka voisikin. Siihen aikaan joka kylässä on vielä kauppoja, jopa useampia.

Siinä ajellessaan talvisessa säässä Katottomanmäen kohdalla Sirkka huomaa Pirttilän Veikon hakkaavan puita Tupalan metsässä. Sirkan ajaessa Veikon ohitse huomaa myös Tupalan koira hevosen rekineen menevän tiellä. Koira alkaa haukkua ohi menevää hevosta. Hevonen pelästyy haukkuvaa koiraa ja lähtee lujaa juoksemaan tietä pitkin.

Sirkka ei enää pysty hiljentämään hevosen juoksua, vaan lentää reestä. Sillä seurauksella, että hän jää suoraan reen alle. Huomatessaan kaikkien jäsenten toimivan hän huutaa hätääntyneenä Veikolle: "Tule nopeasti reen luo ja nosta reki, että pääsen täältä alta pois." Veikko tuleekin heti auttamaan, ja samalla Veikkoa alkaa naurattaa. Niin hauskannäköinen Sirkka on kömpiessään reen alta pois! Sirkka ei kuitenkaan ehdi jäädä Veikon kanssa juttelemaan vaan kiirehtii kauppaan.

Kaupassa kauppias katsoo Sirkkaa ihmeissään, koska tällä on otsassa verta vuotava haava. Sirkka on ilmeisesti lyönyt päänsä hevosen kenkään tai reen rautaan pudotessaan. Vasta kotona Sirkka hoitaa otsansa haavan ja kertailee mielessään tapahtunutta. Tämän tapahtuman jälkeen Sirkka ei enää koskaan seissyt reessa ohjastaessaan hevosta, vaan oli aina tukevasti kontallaan."

Pieni tyttö, iso hevonen

Irja muistelee, kun isä vei häntä ja siskoa hakaan hevosia katsomaan. He olivat alle kouluikäisiä. Isä nosti heidät hevosen selkään ja kehotti pitämään hevosen harjasta lujasti kiinni. Tuntui jännittävältä olla ison hevosen selässä pienenä tyttönä.

Kesällä hevoshaassa

Eräs evakko muistelee lapsuuttaan, jolloin hevoset olivat tärkeitä maataloudessa ja metsätöissä.

"Oli kaunis kesäpäivä ja hevoset käyskentelivät haassa. Pieni tyttö oli yksinään haassa ja mietti, miltäköhän tuntuisi ratsastaa hevosella. Tyttö houkutteli hevosen ison kiven viereen ja nousi siitä hevosen selkään. Lapsi kun oli, hän ei ymmärtänyt, että hevonen ampaisee liikkeelle nopeasti. Hän ei ehtinyt kunnolla tarttua hevosen harjasta kiinni, kun hevonen jo laukkasi vauhdilla eteenpäin. Hevosen pillastuessa tyttö putoaa satuttaen jonkin verran itseään. Tyttö päätti, että säryt on pakko kärsiä, koska tapahtuneesta ei kannattanut puhua kotona sen enempää. Tyttö ei koskaan kertonut tapahtuneesta kenellekään, koska ei halunnut tunnustaa tappiotaan. Sen koommin tyttö ei ole hevosen selkään noussut."

Joulun valmistelua hevosen kanssa

Hevosella haettiin ennen joulua kaukana olevasta ladosta heiniä. Isä oli katsonut jo aikaisemmin valmiiksi joulukuusen, joka tuotiin hevosen vetämän reen päällä kotiin kaikkien iloksi.

Liian hieno hevonen

Erään tarinan mukaan Hauholla eli taitava hevosmies, joka oli myynyt hevosen muun muassa Venäjän tsaarille. Hänen hevosensa olivat vahvoja, kiiltäviä sekä kauniita katsella. Kun mies yhtenä pyhänä lähti kirkkoon ja jätti hevosensa kirkkoaidan viereen odottamaan kirkonmenojen päättymistä, tapahtui seuraavaa:

Saavuttuaan paikalle uljaalla hevosellaan ja rattaillaan, jäi koko kirkkokansa ihastelemaan upeaa hevosta pihamaalle, eivätkä ihastelultaan ehtineet kirkkoon asti, kun pappi oli jo aloittanut saarnansa. Tästä tuohtuneena pappi kehotti saarnassaan miestä tulemaan seuraavana pyhänä kirkkoon huonommalla hevosella, jotta kirkkokansa ehtii ajoissa paikalle kuulemaan Herran sanaa.

Pieniä muistikuvia

Monella asukkaalla hevosten nimet muistuvat mieleen hyvin, mutta niihin liittyvät tarinat eivät.

 

"Vappu-hevonen ei antanut laitumelta kiinni. Sitä piti aina olla tietty henkilö ottamassa kiinni."

 

Anne muistelee kotona olleita kahta hevosta. Naapurina oli tuolloin kengittäjä, jonka työ on jäänyt mieleen.

 

Maijan hevonen oli palannut sodasta, ja joku oli mennyt sitä hakemaan. Hevonen ei suostunutkaan lähtemään vieraan matkaan, vaan tuli itse kotiin.

 

Myös "ryyppyreissuilta" löysi hevonen itse kotiin, jos kuljettaja ei ollut ajokunnossa.

 

Keskustelua herätti myös se, kuinka hevonen vaistoaa asioita. On tarinoita, joissa omistaja poistuu ja hevonen menee perässä, ja että omistaja on käynyt hevosen kanssa keskustelua siitä, että hevonen on pakko lopettaa, ja seuraavana yönä hevonen on lähtenyt itse.

 

Kerro oma hevosmuistosi Hauholta! Muisto voi olla yhtä hyvin lähipäiviltä tai vuosien takaa. Ohjeet löydät täältä.