Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Hauhon vanhin hevonen -kisan satoa:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tomu-Luonto on virkeä vanhus

Hauhon vanhin hevonen kisaan ilmoittautui myös vuonna 1994 syntynyt Tomu-Luonto. Pitäjän vanhin se ei ole, mutta esittelemme seniorin siitä huolimatta. Lempinimeä Nopsa tottelevan humman esittelee sen omistaja.

”Tomu-Luonto, Monsieur Noppa tai Nopsa, on syntynyt vuonna 1994. Nopsan ensimmäisistä 10 vuodesta minulla ei ole tietoa.

Vuonna 2003 Nopsa ruunattiin ja se siirtyi Jokirannan ratsastuskoululle tuntihevoseksi. Silloin se sai myös nimensä Nopsa. Nimi juontaa siitä, että se on niin ripeä kävelijä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pitkä ura terapiahevosena

Kahden ratsastuskouluvuoden jälkeen, vuonna 2005, fysio-ja ratsastusterapeutti Jaana osti Nopsan työkumppanikseen terapiahevoseksi Kontiolahdelle. Kymmenen vuoden rupeaman jälkeen vuonna 2015 Jaana huomasi Nopsasta, että työt ei enää oikein maistu sille, ja että sen selkä oli lähtenyt hieman notkottamaan. Se tarkoitti, että asiakkaita piti alkaa vähentää. Seuraavana keväänä Jaana teki päätöksen: kymmenen ansiokkaan työvuoden jälkeen luottohevosen oli aika jäädä eläkkeelle.

Nopsa päätyi sitten tänne Hauholle pihattoon Ison Maijan ja Ike-ponin kaveriksi. Nopsaa on sen elämän ajan käsitelty hyvillä ja ystävällisillä hevosmiestaidoilla, siksi se onkin varsin kiltti, luottavainen ja ehkä maailman helppohoitoisin hevonen. Sen hampaat ovat iän myötä jo kuluneet, nivelet on hieman kankeat syksyisin ja selkä notkottaa, varsinkin jos maha pääsee kasvamaan… Elämän jälkiähän ne vaan ovat, ja kuuluvat seniorihevosella jo vähän asiaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Aina iloinen ja kaikkeen valmis

Nopsa on nyt 24-vuotias ja on porukassamme vireimmästä päästä, aina valmis iloisena ihan mihin vaan. Kun itse olen virkeällä tuulella eikä ole kiireitä, lähdemme metsään joko viemään koiraa lenkille tai vähän höntsäilemään naapurin kentälle. Joskus käymme kärry- tai rekiajelulla. Naapurissa onkin mukava käydä, koska siellä on muutamia tyttöjä, joita voi samalla käynnillä hurmata.

Nopsa tuntee kellon. Kun kentällä on ratsastettu 30 minuuttia, se kääntyy kaartoon keskelle ja kertoo ratsastajalleen, että et taida oikein enää jaksaa ratsastaa, pitäisikö jatkaa toisena päivänä. Maastossa se jaksaa kulkea tuntikaupalla, ja onkin aika hyväkuntoinen.

Nopsa elää hyvin kevyttä, omistajan mielestä kuitenkin hyvää, lajityypillistä hevosen elämää. Joskus sillä on ehkä vähän tylsää, kun ei täällä meillä muutu kuin tuulen suunta.”

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Teksti ja kuvat: Erika Karjalainen

Lue myös edellinen juttu vanhasta hauholaishevosesta!